ASIANTUNTIJAMATERIAALIA – tietoa elokuvien teemoista

Lapsiperheet Suomessa (teksti vuodelta 2014)

kirjoittaja Sirkka Rousu, hallintotieteiden tohtori, laillistettu sosiaalityöntekijä, tutkija

Mun perhe –elokuvissa lapset kertovat elämästään ja arjestaan viidessä erilaisessa perheessä. Elokuvan päähenkilön kautta tutustutaan perheen voimavaroihin. Elokuvat ovat lasten ja heidän perheidensä puheenvuoroja yhteiskunnalliseen keskusteluun lasten ja perheiden hyvinvoinnista Suomessa.

Asiatietoa elokuvien teemoista (avautuu pdf-tiedostona):

Mun perhe_HYVÄ VELI_vammainen lapsi perheessä
Mun perhe_OMA MAA MANSIKKA_maahanmuuttajaperhe
Mun perhe_MUN PUU_sijaishuolto
Mun perhe_SYDÄMESTÄ ASTI_lapsiperheköyhyys
Mun perhe_KAHDEN KODIN MARTTA_yhteishuoltajuus

Perhe on eräänlainen elämän prosessi.  Perhemuoto muuntuu elämän eri vaiheissa. Lainsäädäntö ja palvelujärjestelmät määrittävät sitä, millaista tukea ja palveluja on mahdollisuus saada erilaisissa perhemuodoissa ja perheen elämänvaiheissa.

Tämän ajan yhteiskunnassa moninaisuus ja erilaisuus ovat tavallisuutta. Elämme monikulttuurisessa maailmassa ja yhteisöissä.

Suomessa oli vuoden 2012 lopussa 578 000 lapsiperhettä, joissa asuu kotona vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Lapsiperheitä on 40 prosenttia kaikista perheistä. Lapsiperheiden osuus on viime vuodet ollut tasaisessa laskussa. Lapsiperheissä asuu vanhemmatkin sisarukset mukaan lukien 40 prosenttia väestöstä. Lapsiperheessä on keskimäärin 1,83 lasta.

Yleisin lapsiperhe on edelleenkin avioparin perhe: 61 prosenttia lapsiperheistä. Tämä tosin on lapsiperhemuoto, jonka määrä ja suhteellinen osuus ovat jatkuvasti pienentyneet. Vuoden 2012 lopussa Suomessa oli 107 800 avoparien lapsiperhettä, mikä on 19 prosenttia lapsiperheistä.

Nykyään 55 prosenttia esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella. Kaikista vuonna 2012 syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus on 42 prosenttia.

Äiti ja lapsi -perheitä oli 102 000, joka on kasvanut edellisestä vuodesta hieman. Näiden perheiden osuus lapsiperheistä on kuitenkin pysynyt samana.

Yhden vanhemman perheitä (äiti ja lapsia tai isä ja lapsia) on edelleen viidennes lapsiperheistä. Sellaiset lapsiperheet, joissa asuu vakituisesti isä ja lapsia, ovat edelleen melko harvinaisia. Niitä on vain 16 100. Vielä harvinaisempia ovat rekisteröidyn parin ja alle 18-vuotiaiden lasten muodostamat perheet, joita on 405.

Vanhempien ero koskettaa useaa lasta vuosittain. Vuonna 2012 avioliittoja solmittiin 28 878, mikä oli 470 enemmän kuin edellisenä vuonna. Avioeroon päättyi 13 040 avioliittoa, mikä oli 429 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Arviolta 30 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron. Valtaosa eronneista vanhemmista toimii lastensa yhteishuoltajina.

Tilastotietoa lapsiperheistä Suomessa (tilanne v. 2014)

  • Yhden vanhemman perheitä on 20 % lapsiperheistä.
  • Uusperheitä on noin 53 000, mikä on yhdeksän prosenttia kaikista lapsiperheistä. Uusperheisiin kuuluu noin 110 000 alaikäistä lasta.
  • Monikulttuuriset ja kahden kulttuurin perheet: arviolta yli 38 000 maahanmuuttajaperhettä sekä yli 60 000 perhettä, jossa toinen puoliso on ulkomaalaistaustainen.
  • Monikkolasten perheitä on arviolta 3 %, Suomessa syntyy vuosittain kaksoset n.850 perheeseen ja kolmoset n. 10 perheeseen.
  • Sateenkaariperheitä on arviolta 2 % perheistä.
  • Sijaisperheitä on noin 1 % perheistä.
  • Adoptioperheitä on noin 1 %. Adoptioon tulevia suomalaislapsia on vuosittain enää noin 30 – 50. Ulkomailta adoptoidaan alle 200 lasta vuosittain. Kaikkiaan Suomessa on noin 3600 ulkomailta adoptoitua lasta.
  • Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on yli 150 000 lasta. Lapsiköyhyys -aste oli 4,9 % vuonna1990, kun luku vuonna 2009 oli 13.2 % (pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaiden lasten osuus kaikista alle 18-vuotiaista).
  • Kokoavaa tilastoa perheiden määrästä, joissa on vammainen lapsi tai pitkäaikaissairaslapsi ei ole saatavilla. Lasten määrä on kuitenkin kymmeniä tuhansia.

Perhepolitiikan kehittäminen

Yhteiskunnan on tärkeää varmistaa, että erilaisessa elämänvaiheessa olevilla perheillä on lasten kasvun ja hyvinvoinnin varmistamiseksi riittävät voimavarat ja tukipalvelut.

Lapsiperheiden köyhyys ja eritoten yksinhuoltajaperheiden asema vaatisi pikaisesti erilaisten etuuksien korottamista ja hoivapalvelujen saatavuuden parantamista. Sijaisperheiden jaksamista ja käytännön tukea tulee vahvistaa. Monen kulttuurin perheiden kotoutuminen edellyttää kantaväestön halua lisätä arjen vuorovaikutusta eri kulttuureista maahan muuttaneiden kanssa. Vammaisten lasten perheet ja lapset tarvitsevat lisää tukea arkeensa. Eroperheissä tarvitaan neuvoa ja ohjausta miten tasavertainen vanhemmuus voi toimia eron jälkeen. Perheet arvostavat yhteistä aikaa. Kiire ja työelämänpaineet heijastuvat etenkin lapsiperheiden arkeen.

Mun perhe -elokuvien asiantuntijahaastatteluissa keskustellaan perheistä, vanhemmuudesta ja kunkin elokuvateeman perheen yhteiskunnallisesta asemasta. Dokumenttielokuvien vanhemmat kuvaavat omissa haastatteluissaan vanhemmuutta, kasvatusta ja arjen haasteita.

Lisätietoa

tekstit: Sirkka Rousu (v. 2014)